ADHD uuvuttaa. Kun hermosto käy ylikierroksilla ja aivot ottavat suodattamatta vastaan sekä ympäristön että sisäiset ärsykkeet, tuntuu välillä siltä että olisi tarvetta varapäälle. Saisi off-katkaisijan ajatuksille ja sisäiselle puheelleen. Niinpä ei ole ihme, että mielen valmennus voi auttaa myös ADHD-oireisiin.
Jostain syystä kun se on ADHD-naisilla sekä negatiivista että hirttää pahasti kiinni. Tiedättehän, nämä: “Miksi minä aina…” ja “kukaan ei…” ja “Mikään ei ikinä…” ja “Idiootti!” Mistään ei tule mitään. Ikinä. Lopetan. Kaiken. Yrittämisen. Nyt heti.
Tuttua?
Ja arvatkaa mitä: nämä jutut vaikuttavat ihan yhtä tehokkaasti kuin jos ne lausuisi joku ulkopuolinen. Joku rakas ja merkittävä ihminen. Puhuisitko pelokkaalle 8-vuotiaalle niin kuin puhut itsellesi? Todennäköisesti – ja toivottavasti – et. Joten on aika lopettaa se oman itsen sättiminen myös!
Mahtava työkalu tähän on mielen valmennus eli mentaalivalmennus. Mielen valmennus voi nimittäin auttaa ADHD-oireisiin. Pääsin mentaalivalmennuksen piiriin vähän sattumalta enkä totisesti odottanut siitä apua myös ADHD-oireisiin. Sitten tuli taas vuotuisen ADHD Women’s Paloozan aika ja kas, sama teema tuntui olevan tapetilla useissa puheenvuoroissa.
Mikä ihmeen Palooza?
ADHD Women’s Palooza on kerran vuodessa Yhdysvaltain itärannikon aikavyöhykkeellä järjestettävä viikon mittainen ADHD-naisten seminaari-webinaari-ilotulitus. Käytännössä maanantaista perjantaihin 6-7 faktapläjäystä päivässä. Maksuttomia saman päivän aikana kuunneltuna/katsottuna, aina seuraavaan päivään saakka eli 24 h.
Jos haluaa katsoa ja/tai kuunnella tämän jälkeenkin (ja saada käyttöönsä puheenvuorojen litteroinnit), voi ostaa encore-paketin n. 90 eurolla. Olen investoinut tämän kahtena vuotena peräkkäin ja jestas että on kannattanut. Jo pelkästään se, että suurimmalla osalla asiantuntijoista on itsellään ADHD, on yksinkertaisesti – virkistävää! Pystyviä, kovatasoisia ammattilaisia, jotka kaatavat vesilasinsa ja unohtavat mistä olivat puhumassa.
Kiteytettynä ehkä näin: Alan parhaat asiantuntijat, alan uusin tieto. Ja koko homman vetäjällä Linda Rogglilla ilmiömäinen haastattelun taito. Kysyy aina sen, mitä juuri mietit itse.
Toki on kulttuurisia eroja mutta pääosin kaikki on sovellettavissa myös Suomeen ja suomalaiseen terveydenhoitojärjestelmään. Ja tietysti meihin suomalaisiin ADHD-naisiin.
Vaan asiaan.
Voiko mieltään valmentamalla vaikuttaa ADHD-oireisiinsa?
Se, mitä eniten kevään 2022 puheenvuoroissa kuulen, on se, mitä juuri nyt eniten mietin: Voiko mieltään valmentamalla vaikuttaa ADHD-oireisiin? Olen siis itse parhaillani mentaalivalmentajan tyytyväinen asiakas, joten olen asiaa jo jonkin aikaa pohtinut.
Yksi 2022 Paloozan kiinnostavimmista puheenvuoroista on Alan P. Brownin “The Power of Productive Self-Talk” ja siinä ollaan aivan mielen valmennuksen ytimessä.
Brownin pointti on jokseenkin tämä: ADHD itsessään uuvuttaa kenet tahansa. Se uuvuttaa erityisen paljon, kun ei tiedä olevansa ADHD. Kun on koko ikänsä yrittänyt naamioida, peitellä ja hillitä ADHD-oireitaan. Kun on yrittänyt tehdä asioita, jotka ovat itselle oikeasti vaikeita. Yrittänyt olla… no well, normaali.
Meillä on kymmeniä tuhansia ajatuksia päivässä ja iso osa niistä on vain yleistä hälinää, osa suorastaan haitallista ja vain pieni osa auttaa voimaan paremmin. Itselleen voi kuitenkin puhua tositarkoituksella, siis määrätietoisesti ja tavoitteellisesti, jolloin kyse on itse asiassa itsen (mielensä) valmentamisesta.
Itselleen puhuessa pitää olla faktat hallussa eli mikä tahansa positiivisten affirmaatioiden toistelu ei ole sama asia. Ei auta hokea olevansa onnellinen ja tyytyväinen, jos ei sitä ole.
Itselleen voi sanoa esimerkiksi, että tämä päässäni huoli on ihan puppua, se ei ole totta. Itselleen voi sanoa, että okei, nyt ei mennyt ihan putkeen, mutta mitä opin? Miten toimin seuraavalla kerralla? Kuin keskustelisit valmentajan kanssa jatkuvasti. Jos alkaa sättiä itseään, lopettaa heti ja miettii, mitä sanoisi vastaavassa tilanteessa olevalle ystävälleen. Se toimii!
Visualisointi on vahva työkalu mielen valmennuksessa
Mentaalivalmennuksessa tilanteita myös visualisoidaan, siis tilanteita, jotka ovat itselle hankalia. Minulle esimerkiksi teatteriin meneminen on sitä. Pointti on siinä, että kun käyt rentoutuneessa tilassa mielessäsi läpi tilanteita, joissa yleensä hermostut ja kehosi menee ylivireystilaan, kroppa oppii, että se tilanne ei ole vaarallinen. Koska eihän se ole. Tämän olen oppinut omassa mentaalivalmennuksessani. Visualisointi on Alan P. Browninkin mukaan tutkitusti tehokasta.
Etenkin tilanteissa, joissa kokee olevansa turhan kaukana tavoitetilastaan (“en ikinä onnistu missään”) voi miettiä, mitä tosiasiassa tapahtuu ja mitä ei. Keskustella itsensä kanssa. Missä kohdassa meni pieleen ja miksi? Miten tilanteen voisi korjata?
Oikeastaan ydinviesti on, että istahtaa itse aivojensa kuskinpaikalle. Ei anna “Monkey-Mindin” hälinän olla ohjaksissa 24/7. Ei usko, mitä sieltä kuuluu. Puhuu itselleen kuin puhuisi rakkaalle ystävälleen. Lohduttaa, kun on huolia ja murheita.
Negatiivisuus on ikävä luuppi, johon aivot helposti juuttuvat. Kukaan muu ei katkaise sitä luuppia paremmin kuin aivojen omistaja itse. Ja sitten se oleellisin vinkki: Toiminta! Tee… jotain. Pahinta on juuttua kuuntelemaan apina-aivojensa höpötystä. Aloita jostain. Vaikka kuinka pienestä.
“Get into action and out of your head”: